Ekspertin nurkkaus
Kaikkien pokerin ystävien iloksi pokeri-pro Ville "Isokala" Wahlbeck aloittaa uuden palstan Unibetillä. Villen nurkkauksesta löydät analyysejä hänen pelaamistaan mielenkiintoisista käsistä.
29.1.2009
Tässä mielenkiintoinen käsi, jonka pelasin Unibet Open Varsovassa joulukuussa 2008. Olin juuri saapunut pöytään, noin 30 minuuttia myöhässä, joten minulla ei ollut mitään tietoa muista pelaajista.
Tasot olivat 25-50 ja aloituspino oli 10k merkkiä. Keskipaikan nuori kaveri avasi pelin korottamalla 150, hänen jälkeensä oleva pelaaja maksoi ja minä maksoin loppupaikalta kädessäni Qs9s. Myös pikkublindi liittyi mukaan.
Flop oli T82 kahdella hertalla ja kaikki pelaajat sököttivät potin minulle ja minä sökötin myös, toivoen osuvani jätkään. Turn oli kuitenkin 9 (samalla myös toinen risti). Ensimmäinen pelaaja sökötti, samoin teki alkuperäinen reissaaja, mutta kolmas pelaaja löi pottiin 375. Minä maksoin ja samoin teki pikkublindi (tässä vaiheessa ajattelin luopuvani kädestä jos riverillä lyödään paljon enkä ole saanut apuja).
Yllättäen alkuperäinen reissaaja nyt heräsikin eloon ja intoutui korottamaan 2000 merkkiä lisää. Mitä ihmettä, ajattelin. Tässä ei ollut mitään järkeä. Jos hänellä olisi kädessään suuri pari tai setti, hän ei mitenkään olisi sökötellyt näin pitkälle. Samoin QJ kädellä hän melko varmasti olisi tehnyt jatkobetsin jo floppiin gutarilla ja kahdella ylikortilla.
375 merkkiä lyönyt pelaaja mietti tilannetta jonkun aikaa, kunnes kippasi. Minäkin mietin tilannetta, mutta jako ei mitenkään käynyt järkeen. Noin vaaralliseen boardiin (2x värinveto ja lukuisia suoran mahdollisuuksia) ei yksikään osaava pelaaja olisi hyvällä kädellä sököttänyt sekä floppia että turnia. Niinpä maksoin. Pikkublindi kippasi oman kätensä.
Viimeinen kortti oli merkityksetön lisu (muistaakseni kolmonen) ja vastustajani paukautti pottiin 3500 merkkiä. Minä maksoin lähes välittömästi ja vastustajani koputti pöytää ja heitti korttinsa pois. Minä olin pakotettu näyttämään oman voittokäteni, joka herätti hämmästystä muissa pelaajissa ja he varmasti ajattelivat, ettei tuota kaveria ainakaan kannata lähteä bluffaamaan. (Eivätkä he bluffanneetkaan, mutta minä sen sijaan bluffasin omat merkkini heille seuraavan reilun tunnin aikana.)
Jaon opetus on kuitenkin se, että usein fyysisillä "telleillä" tai pelaajien tuntemisella on hyvin vähän merkitystä. Jako ei vain edennyt pokerilogiikan mukaisesti (osaava pelaaja ei koskaan antaisi monien vastustajien päästä näkemään uusia kortteja ilmaiseksi erityisesti silloin, kun pöytä on vedokas). Tätä järkeilyä soveltaen pystyin nappaamaan kiinni vastustajan bluffiyrityksen verraten heikollakin kädellä.