SM-Valkeakoski

13.6.2009

Vauhti paranee ja itseluottamus kasvaa kisa kisalta.

Morjens,


Talvikauden jälkeinen pitkä odotus on ohi. Kesän ensimmäinen SM-ralli ajettiin Valkeakosken ympäristössä. Todella hieno ja vaativa reitti, olosuhteet toivat vielä oman pienen lisämausteen.

Valmistautuminen ralliin ei mennyt ihan niinkuin olimme alunperin suunnitelleet. EI nyt mitään suurta dramatiikkaa, mutta odottelimme jousitus puolelle kovasti uusia osia, mutta ne eivät kerenneet tähän ralliin. Niinpä päätimme ajaa rallin toisenmerkkisillä iskareilla, nekin tosin toimivat hyvini. Tiimi on ajanut niillä niin paljon testiä, että keksityin enemmän ruosteiden poistamiseen ranteista ja ajosta nauttimiseen.

Täytyy kyllä myöntää, että kesä on vaan enemmän mun juttu. Vaikken ollut ajanut metriäkään sitten talvenkisojen, ajo lähti sujumaan heti ekavedosta alkaen tosi hyvin. Luottamusta oli niin autoon kuin myös itseensä. Ei ajettu kun n.50km.

Mukavin juttu päivässä oli kun sain näytettyä Sarjulan Samille hiukan miten autoa viedään isoa kovaa. On tarkoitus koittaa jatkossakin antaa Samille hiukan ajovinkkejä ja neuvoa, ukkoa kun on rallikärpänen puraissut pahemman kerran...!! Eiköhän Sami tulee ajamaan tiiviisti myös tulevaisuudessa:)! Oli kaikinpuolin mukava päivä.

Perjantaina oli sitten vuorossa, itse nuotitus. Oli yksi tuttu pätkä entuudestaan, mutta sen ajamisesta on jo 8 vuotta. Muuten reitti on todella hyvä, sopivasti rytminvaihteluja ja muutama todella tekninenpätkä millä nuotista ajaminen ja siihen luottaminen tulisi korostumaan. Nuottipäivän aikana tui jo taivaalta vettä, joten pystyimme merkkaamaan nuottiin mahdolliset lätäköt ja liukkaat mutkat, ne tosin voi kelin muuttuessa hävitä, mutta olipa ne nyt ainakin tiedossa kaiken varalta.

Kisa alkoi jo poikkeuksellisesti perjantai iltana. Ajettiin reilun 2km yleisöpätkä. EI todellakaan ollut mikään helppo rasti, olosuhteet olivat hankalat, vettä satoi ja oli todella liukasta. Eniten haittasi se, että pito vaihteli useasti. Selvisimme pätkän, ilman ongelmia. Muutama leveämpi ajolinja ja siinä hiukan menettiin aikaa. Tärkeintä oli kuitenkin se, että auto oli ehjä.

Launtai alkoi sitten jo suhteellisen aikaisin aamulla. Ensimmäinen lenkki koostui 3 pätkästä. Vaikka kuinka yritin olla hereillä heti alussa niin ei ajamisesta meinannut tulla oikein mitään. EI vauhti nyt huonoa ollut, mutta kuten kartturini Pete (Turhapuroksi ristitty), tokaisi kahden ajetun jälkeen, "voisitko nyt lopettaa ton virkamies ajamisen ja ruveta ajaa kunnolla". Tein työtä käskettyä ja 4 pätkä tulikin paljon paremmin. Yksi risteys mentiin hiukan pitkäksi ja siinä hävittiin pohja-aika, mutta ero kärkeen ei kasvanut ja se oli tärkeintä. Oltiin sijalla 4, 13s kärjestä ja 6s toisesta sijasta.

Huollossa mietittiin pitkään josko oltaisiin muutettu hiukan auton säätöjä. Auto ei ollut ihan mieleinen varsinkin osuuksilla missä auton pitäisi olla "herkkä" ja reagoida suunnanmuutoksiin nopeasti. Meinasi olla muutama lähellä piti tilanne, koska auton jousitus toimi hiukan laiskasti. Päätimme olla muuttamatta mitään, koska olimme muuten optimi alueella, enkä halunnut menettää vetopitoa.

Ainoa muutos oli yrityksen nostaminen pykälällä. Vitos ja kutospätkät olivat ne joita olin odottanut eniten kokorallissa. Tiesin, että ne sopivat minulle parhaiten. Ajo maistuikin todella hyvältä ja olimme Jarin (Ketomaa) jälkeen molemmilla toiseksi nopein. Nostettiin ehkä hiukan yritystä ekalla huoltotauolla.

Saimme ajettua pätkät 10s nopeammin kuin toisena ollut Juha Salo. Katamäki pyörähti ja menetti mahdollisuuden taistella meidän kanssa. Jari oli jo tässä vaiheessa liian kaukana. Eroa oli 24s. Ei voi kun hattua nostaa miehellä, niin hienosti, kovaa ja virheettömästi ajaa kokoajan. Positiivista meidän ajamisessa on se, että mitä enemmän saadaan kilometrejä ja sitä kautta autoa tutummaksi niin vauhti nousee kokoajan.

7 pätkällä Juha sai sitten nipistettyä meiltä 3s pois ja eroa oli huimat 0,4s. Huollossa juttelin Eskon (tiimipomo) kanssa ja taktiikka oli selvä. Kaasupohjaan. Kasipätkää tultiin se mitä ikinä osattiin. Olin melkein varma maalissa, että aika riittäisi Juhalle, mutta jostain ukko oli vaan kaivanut lisää vauhtia. Voitti meitä taas 3s.
Oli aikahiljaista autossa kun mentiin vikalle pätkälle.

Mitään ei tietenkään vielä oltu ratkaistu. Eroa oli 3s Juhaan. Taas lähettiin hyökkäämään sen mitä osattiin. Huomasin muutaman kilometrin jälkeen, että matka loppuu kesken ja rupesin varmistelemaan kolmatta sijaa. Jäätiin Juhalle 2s lisää. Jari siis voitti, Juha toinen ja me kolmas. Jäätiin jarille 24s. Harvoin on 3sija maistunut niin pahalta kuin se nyt teki.

Kolmas sija on tietenkin ihan hyvä, mutta kun sitä haluaa voittaa ei nämä oikein tyydytä. Täytyy olla kuitenkin tyytyväinen. Haluan erityisesti kiittää Tommi Mäkistä ja Esko Reinerssia jotka ovat pitkälti tämän kaiken mahdollistaneet. Auto toimi moitteettomasti teknisesti ja olemme tietyillä osa-alueilla taas edistyneet kilpailijoihin nähden. Tiimin mekaanikoille erityiskiitos hyvin huolletusta autosta!!

Kisa lyhyesti summattuna: Oli paljon positiivisia asioita. Vauhdin nousu taas pykälällä, varmuus, virheetön ajo ja tärkeät pisteet.
Parannettavaa jäi silti vielä paljon. Auton ajettavuutta täytyy saada parannettua, siihen on onneksi lääke jo tiedossa. Kuskin pitää olla paremmin hereillä heti alusta lähtien. Pienen tien ajamista vielä parannettava. Se tuntuu mulle olevan myrkkyä. En häviä isolla tiellä esim Jarille, mutta pienellä tiellä Jari malttaa viedä autoa paremmin ja maltilla. Näillä osuuksilla virheiden ja yli-yrittämisen kautta tulevat leveäksi ajot maksavat ajallisesti todella paljon.

No ei muuta ku nokka pystyyn,

Ajetaan kunnon testit ennen seuraavaa rallia ja sieltä otetaan sitten se kauden ekavoitto! Taistelu tulee olemaan taas huimaa, mutta sen takia tämä on niin pirun hauskaa!!

Palataan asiaan,

Krisse