Rallikuski Kristian Sohlberg on MM-sarjassa oppinut sietämään paineita ja reagoimaan nopeasti mutta pokeri yllättää aina. Sohlbergin mukaan aina, kun luulee osaavansa jo vähän pelata, pokeri palauttaa äkkiä maanpinnalle.


Savolaiset rallipolut valloitettu

17.4.2009

Olen ollut Tunturin jälkeen ajo-opettajana Juha Kankkusen Driving Academyssä, joten kiirettä on piisannut. Testiinkin ajoin suoraan työpäivän päätteeksi. Kilometrejä tulle aikapaljon kun ajamalla liikun Kuusamosta Jyväskylään ja sieltä edelleen Mikkeliin. Kisan jälkeen suuntaan jälleen Kuusamoon missä opetusta on aina maaliskuun loppuun asti. Työ on mielenkiintoista ja eritasoisia kuskeja näkee joka päivä. Mukavinta on se kun huomaa, että ”oppilaat” oppivat päivän/kahden aikana huimasti ajamista jäällä ja erilaisissa tilanteissa. Tästä on varmasti hyötyä siviililiikenteessä.

Kauden toiseen ralliin valmistautuminen sujui aika hyvin. Sain käyttööni uuden auton ja tiimi oli saanut paranneltua autoa muutamilla tärkeillä osa-alueilla.

Kilometrien tarve autolla ja siihen 110% tottuminen ja luottaminen on vielä kuitenkin kehitysvaiheessa. Ennen rallia ajoimme päivän testiä jossa pystyin parantamaan luottamusta autoon sekä kokeiltua uusia asioita. Meillä oli testissä käytössä hiukan uusittu jousitus. Päätimmekin testin jälkeen, että ajaisin myös rallissa tällä vaihtoehdolla.

Ongelma meillä on se, että testikilsat ovat kuitenkin eriasia kuin kisakilsat. Testitien oppii nopeasti ulkoa ja vaikkakin testaamisessa on tärkeintä, että ajaa kokopäivän samalla tavalla teknisesti tuntuu ajaminen päivän lopulla pirun hyvältä. Tiedämme kuitenkin tilanteen missä olemme ja etenemme hyvin aikataulussa sen suhteen mitä tavoitteita ollaan yhdessä tiimin kanssa asetettu. Uuteen autoon tottuminen vie väkisinkin oman aikansa, mutta tuntuma ja luottamus autoon paranee kokoajan.

Mikkelin rallin reitti oli todella makee mutta myös haastava ajaa. Oli paljon rytmin vaihtoja ja pimeitä ylityksiä sekä muutama tosi iso hyppy. Tarkoituksena oli hyökätä ekalla eklla kovaa. Tämä onnistuikin hyvin aina ek:n puoliväliin asti, siellä oleva tiukka vasen kiristyi enemmän kuin olimme nuotituksessa arvioineet ja valuimme mutkassa syvälle hankeen. Epäonneksemme ilmanputsari meni täyteen lunta ja varo-ohjelma päälle, ohjelman sa kuitattua avaimella pois mutta ilman putsaria ei pysty ajon aikana putsaamaan. Näin auto ei kulkenut normaalisti enää loppu ek:lla, joten jäimme tässä kaikessa ainakin 7s…Pohjiinhan tuli eroa ”vain” 5s joten olisimme olleet hyvin lähellä ekoja pohjia Subarulla.

Toinen EK tuli ilman isompia virheitä. Muutamia sellaisia asioita vielä ajamisessa on mitä pitää vielä parantaa ja saada lisää luottamusta - Se tulee vain kilometrien kautta. Kolmos EK:lla koitin edelleen hyökätä kovaa, jälleen ajaminen maistui ja meno tuntui todella hyvältä. Auto istui tiehen tosi hienosti ja testissä tekemämme löydokset toimivat hyvin. Pätkän loppupuolella oli pienentien osuus jossa sitten jälleen hölmöilin hitaassa oikeassa. Paikka oli sama jossa mm. Mänty ajoi kiveen. Käänsin hiukan liian aikaisin mutkaan sisään ja jouduin tekemään pienen korjauksen, mutta se oli sitten liikaa ja mentiin irtolumen kautta ulos tieltä, onneksemme pääsimme omin avuin takaisin tielle mutta siinä paloi kalliita sekunteja, kaiken lisäksi jälleen ilmanputsari tukkoon ja varo-ohjelmat päälle. Ajettiin näin pätkän loppuun asti n. 10km verran. Tehoja oli kateissa mutta kaikkemme koitimme siitä huolimatta, menohaluja oli paljon. Maalissa eroa pohjiin oli reilu 15s ja sen verran laskin, että kaikissa näissä sählingeissä meni aikaa eli vauhti alkaa olemaan sitä mitä olen odottanut jo pitkään.

Seuraavat EK:t menivät ilman isoja virheitä ja eroa Jariin tuli tasaisesti lisää ekojen pätkien jälkeen. Tilanne oli 5 ek:n jälkeen ihan hyvä, oltiin kisan 4. sijalla - Eroa eteen 15s ja taakse 4s. Tiesin, että Jukka Ketomäki koittaisi hyökätä tosissaan 6 EK:lla joten päätimme itsekin antaa mennä sen mitä osaamme. Pätkä tulikin jälleen hyvin - Oltiin vikassa risteyksessä Jaria vaan 2s perässä. EK:n lopulla oli jälleen sellainen aika hidas vasen ylinypyn joka meinasi päästä meidät yllättämään, mentiin ulkopenkkaan aika syvälle, mutta kun savu ei katkennut tulimme sieltä melkein samaa vauhtia ylös. Jälleen meni jo kolmannen kerran ilmanputsari tukkoon…! Saimme onneksi kuitenkin lisättyä eroa Jukkaan joten viimeiselle pätkälle pystyimme lähtemään aika rennosti. Enää ei tarvinnut yrittää täysillä...

Tuloksena oli yleiskilpailun 4. sija ja kolmanneksi parhaimmat SM-pisteet. Tuli siis avattua SM-pistepussi! Nämä ovat tärkeitä pisteitä, varsinkin kun Salo ja Katajamäki kokivat epäonnisin keskeytyksen. Pisteisiin ja auton toimivuuteen teknisesti olen todella tyytyväinen, mutta ajamiseen en kaikilla osa-alueilla. Vielä tulee tehtyä typeriä virheitä ja nosteltua isolla tiellä sellaisissa paikoissa missä pitää vaan mennä kaasu pohjassa. Nämä alueet ovat juuri niitä mistä se loppuero kärkeen tällä hetkellä muodostuu. Vauhti on SM-kärjessä niin huimaa, että autoon tuntuman ja luottamuksen täytyy olla 110% joka tilanteessa ja olosuhteessa. Mulla se on nyt ehkä 95% tasoa. Vielä on paljon työtä tehtävänä ja sitä jatkammekin ensiviikon testeissä. Tarkoituksena on edelleen kehittää jousitusta ja koittaa parantaa tuntumaa autoon niin paljon, että Joensuussa pystymme tosissaan haastamaan Jarin, Juhan, Kostin ja hienosti talvella ajaneen Jussin.

Palaan asiaan jälleen testien jälkeen

Ralliterveisin, Krisse

Ei kommentteja


« Takaisin blogin etusivulle