Kaikkien aikojen TOP 50 suomalaisurheilijaa, Aleksin à la carte - sijat 41.-50.

12.1.2010

Eri lajien urheilijoitten paremmuusjärjestykseen laittaminen on ikuisuuskysymys. Joku arvostaa aina toista lajia tai urheilijaa enemmän kuin toinen. Aihe antaa myös loistavat pelivälineet spekulaatioille ja väittelyille. Periaatteessa väärää mielipidettä ei ole, oikeita sitäkin enemmän.

Jos joku asia on varmaa, niin se on aivan varmaa... Suomen vuoden urheilija -äänestys on nimittäin vuosittainen esimerkki siitä, kuinka takapajuisesti me täällä pohjolassa urheilun näemme. Meidän perspektiivi on luvattoman pieni. Ei pitäisi olla mahdollista, että vuoden urheilijaksi valitaan naisten keihäänheiton em-voittaja. Näinkin on käynyt. Kaikki maailmalla tosissaan keppiä kiskovat naiset mahtuisivat jota kuinkin samaa linja-autoon. Hienoja urheilijoita kaikki, mutta joku roti näissäkin valinnoissa täytyisi olla. Vuoden urheilijaksi valittu Aino-Kaisa Saarinen on upea ihminen ja todellinen huippu-urheilija, silti Sami Hyypiän loistelias ura maailman isoimmassa lajissa ja yhdessä seuratuimmista joukkueista olisi ansainnut vähintäänkin yhden pystin.

Jääkiekosta on tullut kansallislajimme ja hyvä niin. On hienoa, että me suomalaiset menestymme edes jossain kohtuullisen kokoisessa lajissa maailmanlajuisesti ja meillä on ainakin yksi kansan yhteenkeräävä sekä yhteishenkeä nostattava vuosittainen urheilukilpailu. Nautitaan siitä. Tiesittekö muuten, että pelkästään Saksassa on lähes yhtä monta käsipalloilijaa, kuin koko maailmassa on jääkiekkoilijoita? Me olemme pieni kansa, eikä meistä vaan yksinkertaisesti voi kasvaa jokaisen ison lajin huippuja. Ei etenkään isoihin joukkuelajeihin. Munat on satsattava muutamaan koriin. Esimerkiksi Liettuassa ne on satsattu yhteen koripallokoriin ja menestystä tulee joka ikinen vuosi yhdessä maailman pelatuimmassa pelissä.

Oli miten oli, yksi tärkeimpiä asioita hyvinvoivalle kansalle on koululiikunta. Siihen jos johonkin tulisi panostaa, lajien yhteistyön ja ammattilaisvalmentajien lisäämisen ohella. Liikkuva nuoriso on kansanterveyden huoltoa parhaimmillaan, ennen kaikkea pitkällä tähtäimellä. Tämä tulisi vihdoin ymmärtää.

Alla oma listaukseni Suomen kaikkien aikojen urheilijoista. Tällä viikolla sijat 41.-50. Ensi viikolla lisää. Olen käyttänyt kriteereinä mm. lajin maailmanlaajuista harrastajamäärää ja sitä, kuinka vaikeaa ao. meriittiien hankkiminen kyseisessä lajissa on. Muita kriteereitä ovat mm. asema omassa lajissa, sekä tunnettavuus Suomessa ja ulkomailla. Tosin nykyisen viestinnän aikakauden urheiljioita on vaikea verrata sodan aikaisiin tähtiimme.

Pureskeltavaa riittää varmasti. Järjestyksestä voi olla montaa mieltä. Jonkun mielestä joku saattaa puuttua. Kommentoi ja ota kantaa. (Suuri osa yksityiskohtaisesta tiedosta on lainattu eri lähteistä.)


41. Gunnar Bärlund. Bärlund edusti nuorena Helsingin Jyryä. 17-vuotiaana hän voitti nyrkkeilyturnauksen Moskovassa. GeeBee osallistui Los Angelesin olympialaisiin vuonna 1932. Hän hävisi 1. kierroksella Argentiinan Alberto Lovellille, joka eteni aina olympiavoittajaksi asti. Bärlund voitti Lovellin myöhemmin ammattilaiskehässä. Gunnar Bärlund oli raskaansarjan maailmanmestarin Joe Louisin toinen haastaja, mutta mestaruusotteluun hän ei koskaan päässyt. GeeBee siirtyi ammattilaiseksi vuonna 1934 voitettuaan Euroopan mestaruuden. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka siirtyi ammattilaiseksi. Bärlund voitti Euroopan huippunimiä ja siirtyi vuonna 1936 Yhdysvaltoihin. Hyvät esitykset nostivat hänet arvostetun The Ring-lehden maailmanlistalla jo neljännelle sijalle. Seuraavana vuonna tulleet tappiot pudottivat kuitenkin Bärlundin listalla alaspäin, joten hän palasi Euroopaan ja mietti uransa jatkoa.

Bärlund palasi Yhdysvaltoihin harjoiteltuaan hyvin ja muutaman voiton jälkeen, mm. revanssi Lovellista, hän nousi The Ringin listalla kuudenneksi haastajaksi. 4. maaliskuuta 1938 Gunnar Bärlund pääsi nyrkkeilemään Madison Square Gardenin pääareenalle ja on edelleen ainoa suomalainen, joka on Gardenissa nyrkkeillyt. Geebee kohtasi entisen maailmanmestari Max Baerin veljen Buddy Baerin, joka oli jo kahdesti ollut MM-titteliottelussa. Tämän ja kahden voiton ansiosta Bärlund nousi jopa kakkoshaastajaksi. Loppuvuodesta 1938 Gunnar Bärlund palasi Gardeniin. Nyt hän kohtasi amerikkalaisen Lou Novan. Ottelu keskeytettiin, koska Bärlundin silmäkulmat aukesivat liian pahasti ja Nova voitti. GeeBee hävisi seuraavankin ottelun ja sijoitus maailmanlistalla putosi. Raskaansarjan maailmanmestaruusottelu jäi haaveeksi. Bärlundin ammattilaisura jatkui kuitenkin aina vuoteen 1947 asti. Ammattilaisuran saldo: 86 ottelua, 55 voittoa, joista 27 tyrmäyksellä, 30 tappiota ja yksi ratkaisematon.

42. Samppa Lajunen. Yhdistetty on lajina varsin pieni, mutta Lajusen suoritukset hakevat vertaistaan. Hän voitti kolme olympiakultaa Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002, yhdistetyn maailmancupin kahdesti (1997 ja 2000) ja joukkuemaailmanmestaruuden (Ramsau, 1999). Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 2002. Lajunen päätti urheilu-uransa kauden 2003–2004 jälkeen, jo 24-vuotiaana. Voidaan kerrankin sanoa, että joku lopetti todellisella huipulla.

43. Jarno Saarinen. Edelleen yksi tunnetuimpia suomalaisia moottoriurheilijoita. Ensimmäinen suomalainen ratamoottoripyöräilyn maailmanmestari vuodelta 1972. Hän sai surmansa kilpailuonnettomuudessa. Jarno Saarinen tunnettiin uransa alkuaikoina siitä, että hän huolsi ja viritti moottoripyöränsä täysin itse. Saarisen alkuperäinen lempinimi oli "kissaparoni", jonka hänen veljensä antoivat kissoista pitävälle Saariselle. Myöhemmin tuo lyheni pelkäksi paroniksi. Ulkomailla Saarisesta käytettiin lempinimiä The Baron ja Flying Finn, lentävä suomalainen. Jarno Saarisen mukaan on nimetty tie Turun Ruissalossa sekä Alastaron Virttaalla.

44. Volmari Iso-Hollo. Kaksinkertainen 3 000 metrin estejuoksun olympiavoittaja, ja viimeisiä ”Lentäviä suomalaisia". Iso-Hollo tykitti lisäksi olympiahopeaa ja pronssia. Hän juoksi menestyksekkäästi kaikkia matkoja 400 metrin ja maratonin väliltä.

45. Pontus Jäntti. Kaikkien aikojen suomalainen sulkapalloilija. Voitti urallaan kahdeksan Suomen mestaruutta ja junioreiden EM-kultaa. Maailman ranking parhaimmillaan 18. Lajissa, jota pelaavat 10 miljoonat ihmiset ympäri maapallon.

46. Veli Paloheimo. Voitti tenniksen suomenmestaruuden viisi kertaa. Paloheimo pelasi Suomen Davis Cup -joukkueessa vuosina 1986–1992 lukuun ottamatta vuotta 1991. Hän oli parhaimmillaan vuonna 1990 maailmanlistalla sijalla 48, joka on toiseksi paras suomalaispelaajan saavuttama sijoitus. Parempaan on pystynyt vain Jarkko Nieminen. Tenniksen Grand Slam -turnauksissa paras saavutus on pääsy neljännelle kierrokselle Australian avoimissa. Paloheimon arvoa nostaa se, että tennis on millä tahansa mittarilla yksi maailman pelatuimmista ja seuratuimmista peleistä.

47. Aino-Kaisa Saarinen. Voitti maailmanmestaruuden Liberecin MM-hiihdoissa 2009 perinteisen hiihtotavan 10 kilometrin kilpailussa. Lisäksi hän oli mukana voittamassa naisten viestimestaruutta Sapporon 2007 ja Liberecin 2009 MM-hiihdoissa sekä Virpi Kuitusen parina parisprintin mestaruutta Liberecissä. Hän sai myös pronssia Torinon olympialaisten 2006 parisprintissä Kuitusen parina sekä Liberecin MM-kisojen yhdistelmäkilpailussa. Hän oli vuoden 2009 Tour de Skin lopputuloksissa toinen. Valittiin vuoden urheilijaksi 2009.

48. Aulis Rytkönen - Monsieur Magic. Suomalaisen futiksen uranuurtaja ja Euroopan markkinoiden avaaja sai syksyllä 1950 armeijassa ollessaan ensimmäisen ammattilaistarjouksen. Kyseessä oli pariisilainen Stade Français -seura. Suomen Palloliitto ei kuitenkaan antanut Rytköselle lupaa lähteä ammattilaiseksi, koska se tavoitteli mahdollisimman hyvää menestystä Helsingin olympialaisista 1952. Olympiapelit jäivät kuitenkin yhteen otteluun, jonka Suomi hävisi Itävallalle 3–4. Rytkönen teki pelissä komean soolomaalin. Samana vuonna Rytkönen teki esityön Suomen molempiin maaleihin 2–1-voitossa Norjasta, ja voittomaalin 2–1-voitossa Tanskasta. 11. tammikuuta 2010 Rytkönen sai Suomen Urheilugaalan erikoispalkinnon elämäntyöstään suomalaisen jalkapalloilun hyväksi.

49. Juha Mieto. Suuri suomalainen ja nykyinen kansanedustaja. Yhdeksän suurkisamitalia saavuttanut Mieto hiihti loisteliaan uran, muttei lukuisista hyvistä yrityksistä ja kakkossijoista huolimatta saavuttanut henkilökohtaista kultamitalia olympia- tai MM-tasolla; kuuluisin tappio tuli Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin kilpailussa 1980 Ruotsin Thomas Wassbergille yhden sadasosasekunnin erolla. Hiihdon maailmancupin Mieto voitti kahdesti.

50. Jani Lakanen. Mies on tähänastisella urallaan voittanut kaksi suunnistuksen maailmanmestaruutta, ottanut neljä MM-hopeaa ja yhden MM-pronssin. Lisäksi hän on voittanut kaksi euroopan mestaruutta sekä useita suomenmestaruuksia. Hän voitti myös suunnistuksen maailmancupin kokonaiskilpailun vuonna 2000.

Kunniamaininnat, henkilöt:

Veikka Gustafsson. Valloitti ensimmäisenä suomalaisena Mount Everestin ja on ainoana suomalaisena noussut maailman korkeimman vuoren huipulle kolmasti, joista kerran ilman lisähappea. Heinäkuussa 2009 Gustafsson saavutti tavoitteensa nousta kaikille yli kahdeksan kilometriä korkeille huipuille valloittaessaan Gasherbrum I:n japanilais-suomalais-bulgarialaisen kiipeilyryhmän mukana, jälleen käyttämättä happilaitteita. Gustafsson on 17:s ihminen maailmassa, joka on kiivennyt kaikille 14:lle yli 8 000-metriselle vuorelle. Ilman lisähappea näin on tehnyt Gustafsson mukaanluettuna ainoastaan yhdeksän vuorikiipeilijää.

Mika Immonen. Mika on poolbiljardin ammattilainen. Hän aloitti biljardin pelaamisen Ritz Biljardissa Helsingissä Hän on voittanut useita poolbiljardin eri pelimuotojen (8-pallo, 9-pallo ja Straight Pool) Suomen mestaruuksia. Immosen kansainvälinen läpimurto tapahtui vuonna 1992, jolloin hän voitti ensimmäistä kertaa järjestetyn 9-pallon EuroTourin osakilpailun. Samana vuonna myös koko EuroTour-kiertueen ykköstila. Immonen valittiin vuonna 2006 Suomen Biljardiliitto ry:n vuoden pelaajaksi, sekä palkittiin kultaisella ansiomerkillä. Mika Immonen voitti biljardin 9-pallon maailmanmestaruuden vuonna 2001 sekä 10-pallon maailmanmestaruuden 2009. Manilassa pelatussa finaalissa Immonen voitti Filippiinien Lee Van Cortezan 11-6. Immonen voitti myös back-to-back -tittelin Yhdysvaltojen avoimissa 9-pallon mestaruuskisoissa 2008-2009.

Mika Koivuniemi. Amatööriuran parhaat saavutukset ovat henkilökohtainen maailmanmestaruus, jonka hän voitti vuonna 1991. Hän voitti myös Euroopan cupin vuonna 1995. Joukkuekilpailuissa hän on saavuttanut muun muassa maailmancupin ja Euroopan cupin voiton. Hänellä on kolme SM-liigakultaa vuosilta 1988–1990 sekä kolme henkilökohtaista Suomen mestaruutta vuosilta 1992, 1994 ja 1995. Hän aloitti ammattilaisuransa vuonna 1999. Tähän mennessä hän on ansainnut palkintorahoja jo yli miljoona dollaria. Koivuniemi on voittanut PBA-kiertueella (Professional Bowlers Association) kaksi Major-turnausta: ABC Mastersin vuonna 2000 ja US Openin vuonna 2001. Lisäksi hän on voittanut neljä tavallista turnausta. Hänet valittiin PBA-kiertueen vuoden pelaajaksi vuonna 2004.

Leo-Pekka Tähti. Voitti kultaa 100 ja 200 metrin pyörätuolikelauksessa Ateenan paralympialaisissa 2004. Pekingin paralympialaisissa 2008 hän voitti kultaa 100 metrillä ja oli kolmas 200 metrillä. Leo-Pekka Tähti valittiin vuoden 2004 vammaisurheilijaksi Vuoden urheilija -gaalassa. Vuoden 2008 Urheilugaalassa hän sai Vammaisurheiluteko-uunon 100 metrin maailmanennätyksestään. Tähti pelaa pyörätuolikoripalloa Suomen maajoukkueessa.

Jani Kallunki. Lukuisia olympia- ja MM-mitaleita judon paralympialaisissa. Lisäksi paralympiakultaa maalipallossa.


Kunniamaininnat, joukkueet : Suomen miesten lentopallomaajoukkue, Suomen miesten koripallomaajoukkueen olympiapaikka Tokiossa 1964, sekä HJK:n Champions Liiga -joukkue, Suomen lumilautailupoppoo

Erityismaininta : Suomalainen, eritoten kotimainen valmennusosaaminen, johon toivoisi huomattavia lisäresursseja.

ps. Jääväsin Unibet-tiimiläiset Amin Asikaisen ja Esa Tikkasen tästä listauksesta ;)

Näillä mennään,
Aleksi